Tämä enemmän tai vähemmän pikkuinen katti oli ensimmäinen (ja ainakin tätä kirjoittaessani ainoa) kissani Vesiklaanissa. Hänellä ei ole (ainakaan vielä) mitään suurempaa merkitystä minulle, mutta tykkään tästä kisulista silti. Tämä kissa ei ole itse keksimäni vaan se oli sivuilla NPC hahmona kun otin sen.
(Tiedot: Ensimmäiset Klaanit.)
Tiedot
Nimet: Laventelipentu, Laventelitassu, Laventelipilvi
Sukupuoli: naaras
Klaani: Vesiklaani
Arvot: pentu, oppilas, soturi
Mestari: –
Oppilaat: –
Ulkonäkö: Vaaleanruskea lyhyt turkki jossa on tummempia läikkiä. Pitkät jalat ja häntä. Vaaleanvihreät silmät. Lyhyet viikset.
Luonne: Rohkea ja utelias, ja sen vuoksi joutuu usein hankaluuksiin. Kiltti ja ystävällinen. Uskoo tähtiklaaniin. Riehakas ja lähtee helposti mukaan kaikkeen. Hän tekee ennen kuin ajattelee.
Vanhemmat: Järvilaulu & Palmukarva
Sisarukset: Ukkostassu, Seljatassu, Purotassu
Puolisisarukset: Unikuiske, Korsipentu
Kumppani: –
Pennut: –
Ystävät: ei ole vielä
Taidot:
Metsästys 3/5
Taistelu 4/5
Juoksu 4,5/5
Hajuaisti 1/5
Näkö 4/5
Keskittyminen 2/5
Johtaminen 3/5
Muisti 4/5
Yrtit 0/5
Tarinat
Istuin pentutarhan ulkopuolella pesemässä korviani. Minulla oli tylsää ja olisin halunnut jonkun leikkikaverin. *Miksi minulla ei ole yhtään ystävää,* mietin surkeana. *Varmaan pitäisi vain mennä tutustumaan johonkin kissaan.* Tarkastelin aukiota. *Vain sotureita ja oppilasryhmiä joille en uskalla mennä puhumaan. Klaaninvanhimmat taas ovat niin vanhoja etten tahdo vain heitä ystävikseni, vaan jonkun joka on lähempänä omaa ikääni.* Sitten huomasin yksinäisen oppilaan leirin nurkassa. *Hän näyttää kaipaavan seuraa.* Nousin ja lähdin tassuttamaan oppilasta kohti. Kun olin hänen lähellään pysähdyin. ”Hei!” naukaisin. ”Minä olen Laventelipentu, kuka sinä olet?”
———-
Oppilas katseli ympärilleen. ”Minä olen Himmeätassu.” hän naukaisi hennolla äänellä ja katseli taas tassuihinsa. Hän käänsi katseensa taas minuun. ”Oliko sinulla jotain asiaa?” Himmeätassu kysyi minulta kiltillä äänellä. ”Ei mutta olit yksin ja ajattelin että jos kaipaat seuraa, eikä minulla ollut mitään tekemistä,” kerroin. ”Minulla ei nimittäin ole kavereita joten minulla ei ole ketään kenen kanssa olisin.”
———-
Himmeätassu nyökkäsi. ”Kiltisti ajateltu. Ei minullakaan ole ystäviä,” Himmeätassu naukui hieman apeana. ”Minä voin olla ystäväsi se olisi mukavaa. Noh miltä kuulostaa?” Himmeätassu kehräsi. ”Kuulostaa tosi kivalta!” naukaisin iloisena. ”Olen aina halunnut ystävää.”